Toukokuu

Toukokuun kuvat napattiin kyseisen kuukauden 8. päivänä, jolloin allekirjoittanut oli virallisesti matkannut auringon ympäri 22 kertaa. Tuo aamu valkeni koleana, mutta ilma oli kaunis. Kello soi hyvissä ajoin ennen seitsemää, jotta ehdittiin yhdessä mallipartnerin Elisen kanssa lapata kasvoille sopiva kerros meikkiä (eli hieman liikaa) sekä kihartaa hiukset, ja sitten oltiikin valmiita ikuistettaviksi.
Kuvat otettiin Roihuvuoren kirsikkapuistossa juuri kirsikkapuiden kukkien ollessa näyttävämmillään. Kuvaukset alkoivat klo 9 aamulla, ja oletuksena olikin, ettei puistossa vielä tuohon aikaan olisi väkiryntäystä. No, puistossa oli kuin olikin jo ihan kiitettävä määrä ihmisiä, joten tiedossa oli kameralle poseeramisen lisäksi oikein liveshow. Ensimmäisenä alettiin kuvaaja Emilian kanssa etsimään ensimmäistä poseerauspaikkaa, jonka jälkeen olikin aika heittää ylimääräiset vaatteet menemään, ja aloittaa mallin larppaaminen.
Aluksi tahtoi hieman kieltämättä jännittää, ja olo tuntui jäykältä ja erittäin tietoiselta siitä, ettei päällä ollut pitsialusasun lisäksi kuin yksi hikinen farkkutakki. Koiramallit olivat aluksi pikemminkin syötävän suloisia kuin yhteistyöhaluisia. Ihmisten tuijottaminen ja osoittelu ei juurikaan helpottanut asiaa. Kuitenkin tästä alkujännityksestä päästiin yli taitavan Emilian ohjeiden avulla, ja pian poseerattiin mallikollegan ja ihanien (herkuilla lahjottujen) eläinmallien kanssa kuin viimeistä päivää. Muutkin ihmiset unohtuivat, ja aina kuvien välillä tulikin katsottua ympärille ja ihmeltetyä, kuinka paljon väkeä ympärillä olikaan. Muissa ihmisissä reaktiot vaihtelivat ihmetyksestä ihastukseen ja iljetykseen. Osa tuijotti suu auki, osa kommentoi kuuluvaan ääneen ”kuinka kirsikkapuut ovatkaan tänä vuonna kauniiya” ja eräs henkilö taas nähdessään meidän siirtävän kuvauspaikkansa hänen lähelleen totesi seuralaiselleen ”kauniin maiseman menneen pilalle”. Toisaalta kaikki on okei rakkaudessa, sodassa ja hyväntekeväisyydessä, eikö niin ?
Kaikkinensa tämä päivä on jäänyt mieleen oikein ikimuistoisena syntymäpäivänä. Alkukankeuden jälkeen aloin nauttia poseerauksesta, ja kuvista saatiinkin ihan mahtavia (stay tuned). Päivästä jäi jäljelle hyvä mieli, paleltuneet pakarat sekä kuvia meidän proggista varten, omaan someen sekä myös muiden puistossa olleiden somepäivityksiin (ja jopa yhden kaukomatkaajan perhealbumiin, tämä naishenkilö innostui kuvaamaan photoshootiamme oikein olan takaa). Iso kiitos tästä päivästä kuuluu tietenkin lahjakkaalle kuvaajallemme, sekä suloisten eläinmallien omistajille/avustajille Liinalle ja Aminille.