Huhtikuu

Halusimme huhtikuun kuviin jotain hieman erilaisia eläimiä ja lopulta lajiksemme valikoituivat alpakat. Tavoitteena oli ottaa beigeen vivahtavia, luonnollisen sävyisiä kuvia esimerkiksi sänkipellolla. Yllätys yllätys, korona sotki hieman myös meidän kuvauksiamme. Saimme lopulta ympäri Suomea hajallaan olevan porukkamme kanssa löytyä päivämäärän lukkoon toukokuun puoliväliin. Tässä vaiheessa Etelä-Suomessa oli jo todella vihreää. Valitulle päivälle sääennuste näytti hyvin epävakaata ja sitä se myös oli. Välillä paistoi aurinko ja välillä satoi vettä. Sateisen perjantai-päivän lopulla sää näytti kirkastuvan ja suuntasimmekin heti kohti Klaukkalaa ja Ali-Ollin alpakkatilaa. Meitä vastassa olivat sympaattinen pihapiiri, ystävällinen henkilökunta ja ihanaakin ihanammat alpakat. Kuvauksiimme valikoituivat alpakat Olli ja Lely. Kuvauspaikan etsiminen oli hieman haasteellista, koska lähes joka paikassa oli jo keväisen vihreää. Otimmekin sitten sekä vihreitä että beigejä kuvia. Kuvaajamme sai vangittua olosuhteisiin nähden uskomattoman hyvin beigeä kuviin. Kaikki sujui hienosti ja aurinkokin paistoi suurimman osan ajasta. Olli ja Lely malttoivat olla kanssamme varsin mallikkaasti ja saimme paljon kivoja kuvia kameralle! Suuri kiitos vielä Ali-Ollin alpakkatilalle! 🙂 

Ali-Ollin alpakkatila sijaitsee Klaukkalassa ja siellä asustaa reilu parikymmentä alpakkaa sekä muutama poni ja muita pienempiä eläimiä. Tilalla on mahdollista järjestää erilaisia tapahtumia tai käydä muuten vaan touhuamassa alpakoiden parissa. Alpakoiden kanssa harrastetaan agilitya ja moni Ali-Ollin alpakoista onkin menestynyt hyvin agilitykilpailuissa. Pihapiiristä löytyy myös puoti, josta on mahdollista ostaa muun muassa erilaisia alpakkavillatuotteita 

Maaliskuu

Lähdimme mukaan kalenterikuvauksiin suunniteltua nopeammalla aikataululla. Alun perin olimme ajatelleet kauniin ruskaista kuvaa syksyllä, mutta kalenterin aikaisen painoon menemisen ja koronatilanteen aiheuttaman kevään mallikadon vuoksi päädyimme maaliskuun kuvaan. Maaliskuun kuva oli ulkokuvauksena haastava, sillä koko pääkaupunkiseudun sää oli ollut marraskuusta asti tasaisen harmaa ja suoraan sanottuna kovin ruma. Kuvat otettiin huhtikuun lopulla, ja päädyimme valitsemaan teemaväriksemme punaisen. Muista kalenterikuvista poiketen luonto ei ole kuvissamme erityisesti esillä, sillä päädyimme valitsemaan kuvan, joka oli otettu tilan rakennuksen punaista seinää vasten.

Otimme kuvia yhteensä kuuden eri karitsan kanssa, joista nuorimmat karitsat olivat kaikkein rauhallisimpia. Nämä nuoret karitsat päätyivätkin lopulta myös kalenteriin valittuun kuvaan. Pienet karitsat olivat mielettömän suloisia ja pehmeitä, ja lämmittivät mukavasti ihoa vasten huhtikuun koleassa säässä. Karitsoja oli tilalla useita kymmeniä, ja ne tervehtivät meitä kovaan ääneen kuorossa määkimällä. Kuvattavina nämä eläimet olivatkin aivan ihania, ja pienet malttoivat olla sylissä ihmeellisen hienosti, välillä vain ilmoittaen läsnäolostaan kipakasti määkimällä.

Molemmille malleille kokemus oli aivan uusi, sillä emme ole kumpikaan juurikaan viihtyneet kameran edessä, varsinkaan vähäpukeisena. Kuvaustilanne oli kuitenkin rento, ja ihanat eläinmallit sekä muut kuvauksissa mukana olleet lievensivät jännitystä. Viivyimme tilalla noin kaksi tuntia, ja kuvaukset olivat kovin nopeasti ohi. Kuvauksien aikana me mallit kerkesimme hieman kylmettyä lämpimistä karitsoista ja kuvausavustajien nopeasti kiikuttamista vaatekappaleista huolimatta. Sen vuoksi kävimmekin kotimatkalla hakemassa hesestä lämmittävät ateriat.

Bisan tila sijaitsee Vantaalla, jossa viljellään ja kasvatetaan eläimiä jo viidennessä sukupolvessa. Tilalla kasvatetaan perinteitä kunnioittaen lampaiden lisäksi lihakarjaa, ja paimenkoiran virkaa on toimittamassa ihana Pojo-bordercollie. Lisäksi tilalla viljellään luomuviljaa ja -perunaa. Tilan tuotteita, kuten lihaa voi ostaa paikan päältä myymälän aukioloaikoina. Oli ihmeellistä nähdä tutun näköisiä kotiseutumaisemia niin lähellä Helsingin vilinää. Kiitämme ihania tilallisia vierailumahdollisuudesta!

 

Helmikuu

Helmikuun kuvauksia suunniteltiin heti ensimmäisten joukossa. Alunperin kuvaan piti tulla lehmiä ja kaksi mallia. Ilma tekikin kepposia ja eläimet vaihtuivat moneen kertaan. Kuvaan mietittiin lehmien jälkeen poneja, lampaita, kanoja, kaneja ja laamoja.

Koko alku vuosi oli hyvin lumeton ja halusimme ehdottomasti helmikuun kuvaan lunta, koska helmikuun värinä on valkoinen. Huhtikuussa vihdoinkin lunta satoi. Huhtikuisena aamuna nukuin ilman herätyskelloa, koska yliopistolle ei tarvinnut lähteä emmekä olleet sopineet tiettyä kuvauspäivää. Kuvaustiimi pommitti minua viesteillä, että nyt olisi täydellinen sää mennä kuvaamaan. Kuukauden eläintä ei oltu edes lyöty lukkoon. Koronatilanteen takia toinen malleista oli lähtenyt kotiin ja ei päässyt kuvauksiin näin nopealla aikataululla.

Heräsin, vein koiran lenkille ja Emilia (kuvaaja) alkoi selvitellä eläintä kuvauksiin.  Alle tunnin päästä heräämisestä olinkin jo matkalla tallille, missä meitä odotti aivan täydellinen Tähti, hevonen. Jännitin kuvauksia koko ajomatkan, koska pelkäsin jäätyväni elävältä.

Kuvasimme kahdessa paikkaa tallin vieressä. Vietin alusvaatteisillani 45 minuuttia paukkupakkasella, mutta onneksi niin myös tein. Viimeisien kuvien joukossa oli meidän lempparikuvat. Kuvan eteen tehtiin siis todella paljon töitä. Aluksi yritimme ottaa kuvia housut jalassa, jotta pysyisin lämpimänä mahdollisimman pitkään. Se ei ollutkaan niin järkevää ja ensimmäiset 20 minuuttia olinkin housut kintuissa. Yksi kiva kuva jäi tämän takia kalenterista pois. 

Tähti oli aivan täydellinen kuvauskaveri. Se jaksoi seistä ja näyttää täydelliseltä kuvauksien ajan. Minun oli helppo asetella se katsomaan ja seisomaan eri suuntiin. Kuvauksista jäi todella ihana fiilis ja olen niin tyytyväinen, että lähdin projektiin mukaan. 

Lisäksi ensimmäisen 20 minuutin ajan ulkona satoi todella paljon uutta lunta.

 

Tammikuu

Eräänä hyisenä helmikuun pakkaspäivänä suuntasimme kuvaustiimin kanssa kohti suunniteltua kuvauspaikkaa. Tavoitteena oli ottaa siniharmaan sävyinen kuva, jonka tähtenä oli tuttavaltamme lainaan saatu, sutta näyttelevä siperianhusky. Susi symboloi minulle itsenäisyyttä, voimaa, villiyttä ja vapautta, ja halusin tuoda Suomen luonnosta esille juuri tämän näkökulman ja eläimen. Kuvat jäätyneen järven rannalla saatiin otettua ilman suurempia kommelluksia, vaikka mukaan pakatut villasukat tulivatkin paluumatkalla tarpeeseen.