Marraskuu

Eletään syyskuun viimeisiä päiviä ja kalenterikuvaukset alkavat olla loppusuoralla. Kello herättää kuudelta aamulla. Perinteisesti tässä vaiheessa joku keittäisi aamukahvit, mutta minä aloin purkamaan yöksi muhimaan laitettuja kiharoita kissani vahtiessa vieressä. Ulkona vallitsee perinteinen syyssää, tummat pilvet peittävät taivaan ja tuulee. Ei sentään sada. En ole koskaan ollut syysihminen, päinvastoin! Jos pitäisi nimetä surkein kuukausi Suomessa, olisi se mielestäni marraskuu. Olenkin ristinyt pääkaupunkiseudun talvea muistuttavan vuodenajan ikuiseksi marraskuuksi, mutta se minusta ja tunteistani.

Marraskuun teemaväriksi valikoitui musta. Minusta se on täydellinen väri marraskuulle! Halusimme tuoda kuvaan asennetta omilla maskeeraus- ja asuvalinnoillamme. Kuvaan eläimiksi valikoitui useampi hevosystävä. Saimme kuvata aivan upeiden friisiläisten, Bjornin (Bjorn fan de Veldhof) ja Erican (Erica), sekä ihastuttavan Zippe-knabstrupin (Phabizio) kanssa Saaran luona. Jos joku ei tiedä miltä nämä rodut näyttävät, niin friisiläiset ovat niitä mustia satuhevosia, joiden kiharaiset jouhet ja ryhti kiinnittävät huomion ja luovat ylvään ilmeen. Knabstrup on ulkonäöltään aivan kuin Peppi Pitkätossun hevonen, pilkullinen, mutta ei ehkä yhden tytön nostettavissa.

Meillä oli kuvauksissa todella hauskaa, eikä kylmyys haitannut ainakaan allekirjoittanutta, vaikka ulkona tulikin kekkuloitua toista tuntia vähissä vaatteissa. Kuvaaminen näiden hevosten kanssa oli upea mahdollisuus ja tilan ympärillä oli toinen toistaan hienompia kuvauspaikkoja. Halusimme vangita kuvaan voimaa, asennetta ja marraskuun harmauden. Avustajana kuvauksissa oli ihana Jenna lokakuun kalenterikuvasta. Kiitos kun lähdit mukaamme. Kiitos myös hevosten omistajalle Saaralle lämpimästä vastaanotosta, sekä eläinten lainaamisesta. Enkä tietenkään voisi unohtaa kuvassa kanssani esiintyviä ystäviä tai kuvaajaamme Emiliaa, jonka luona herkuttelimme kuvausten jälkeen. Kalenteriin valitusta kuvasta tuli lopulta niin upea, että harkitsen jättäväni kalenterin ikuisesti marraskuulle, enkä malta odottaa että tekin pääsette näkemään sen. Tervetuloa ikuinen marraskuu!

Jenni, Linda ja Anniina

Syyskuu

Syyskuun kuvaukset olivat hiukan extempore-tapahtuma. Kuvattavat vaihtuivat ja kuvan idea vaihtui monta kertaa, ennen kun kuvauspäivä varmistui. Kuvauksissa oli eläinmalleina valokuvaajan omat lampaat Eini ja Tutti. Lampaat olivat tottuneempia kuvauksiin kuin mallit, joten lampaiden osalta kaikki meni hyvin (niin kauan kuin herkkuja oli tarjolla). Meitä ihmisiä hiukan jännitti aluksi, mutta ilmapiiri rentoutui nopeasti, kun päästiin kuvauksissa vauhtiin. Kuvia kuvattiin muutamassa eri metsämiljöössä ja lampaat seurasivat meitä vapaana kävellen ja hyppien. Kommelluksilta ei aivan kokonaan säästytty; kuvausavustajamme saapuivat juuri oikeaan aikaan, kun toinen lampaista päätti oikaista metsäpolulta ojan kautta jääden hiukan takajaloistaan jumiin. Kolmen ihmisen voimin saimme lampaan turvallisesti takaisin polulle. Avustajat saivat pitää huolen kamerasta, jonka kuvaaja kerkesi ojentaa pois ennen pelastusoperaatiota. Auringon laskiessa saimme upeita siluettikuvia, eikä kylmäkään haitannut lämpimän lampaan vieressä. Kuvauksista jäi kokonaisuutena positiivinen ja iloinen mieli. Kokemus oli kaikin puolin mukava ja ikimuistoinen ja mallina olo sujui yllättävän luonnollisesti. Emme voi kuin kiittää Emiliaa ihanista kuvista ja eläinmallien lainaamisesta!

Terkuin Janina ja Vilma <3

Elokuu

Elokuun kuvauksiin halusimme kuukaudelle ominaisen lämpöisen hempeän oranssin värin tuomaan rauhoittavaa tunnelmaa. Sadonkorjuusta tuttuun elokuuhun kaurapelto aamukasteineen oli oikein osuva taustavalinta, vaikka suunnitelmissa oli ollut monta muutakin vaihtoehtoa. Vilja lainehti tuulessa ja odotti syyspuinteja, kun pääsimme asettumaan pellon reunaan suloisten pupumalliemme kanssa. Aurinkokin nousi sopivasti lämmittämään selkää kuvauksissa, eikä kesä tuntunut vielä vaihtuneen syksyksi.

Muutama sateen takia peruuntunut kuvausyritys ja sitten menoksi! Kuvauksia oli jo keväästä asti odotettukin koronatilanteen muutosten takia ja kun vihdoin saimme päätettyä kuvauspäivän ja -paikan, alkoi jännitys tiivistymään. Edes huonosti nukutun yön jälkeen muodostuneet silmäpussit eivät voineet enää pysäyttää kuvaustiimiä ja hymy oli herkässä.

Rekvisiittana toimi lämpöisen oranssinen villahuopa, tyynyjä, sekä kuivatut koristeohrat ja kaunis auringonkukkakimppu, joka oli kuin piste iin päälle tuomaan pirteyttä ja korostusta muuten tasaiseen värimaailmaan. Nopeista liikkeistään tunnetut puput osasivat olla todella kiltisti, vaikka välillä saimmekin nostella heitä takaisin kuvan rajausten sisäpuolelle. Kanien käsittelyssä kokemattomana tuli kuvauksissa samalla hieman opittuakin kanien nostamisesta ja rauhallisesta käsittelystä. Erityisesti auringonkukat ja kuivatut ohrankorret olivat kanien mieleen niin ulkonäöltään kuin maultaan ja auttoivat osaltaan huomion kiinnittämisessä. Monta pikkupapanaa ja asennonvaihdosta myöhemmin oli parhaat kuvat jo saatu purkkiin ja hetki kalenterimallina ohi.

Vaikka kuvauspäivä olikin jo syyskuun puolella, ei sää silti ollut ollenkaan kylmä, huolimatta siitä, että ison osan ajasta kuvasimme varjossa. Mukaan tempaistu talvitakki ja pitkät housut olivat kyllä silti oikein mukava pukea päälle kuvausten jälkeen, sillä niin lämmintä ei sentään ollut. Vetladies oli projektina tuttu jo ennen opiskelutaipaleen aloittamista ja halusimme ehdottomasti olla mukana tässä hyväntekeväisyystempauksessa. Eikä kyllä kaduta yhtään, sillä meillä oli tosi hauskaa ja hyvä yhteishenki ja kokemuksenahan tämä oli täysin ainutlaatuinen!

Terkuin Sandra & Emilia

Heinäkuu

Kauniina kesäpäivänä heinäkuun juuri muututtua elokuuksi suuntasimme Varsinais-Suomen puolelle kuvaamaan heinäkuun kuvaa kalenteriimme. Kuvauskavereina toimi ylväät ylämaankarjaa edustavat lehmät ja vasikat. Hempeään Elovena-teemaan vaaleine pitkine hiuksine sopi kivasti lehmien pörröisyys ja rosoisuus. Ylämaankarja on tunnettu laiduntamisesta epäsuotuisissa sääolosuhteissa ja kyseisellä tilalla karja hoitaakin luonnonlaitumia ympäri vuoden, etenkin perinnebiotooppeja järvien ympärillä. Ideamme olikin luoda tunnelma menneestä maailmasta, jossa alkuperäisrotu laiduntaa vaatimattomalla laitumella ja mallitkin ovat luonnollisen kauniita. Allekirjoittaneelle karja oli entuudestaan tuttu ja lehmät tottuneet malliin. Toiselle mallille ja kuvaajalle lehmät sarvineen olivat vähän jännempi juttu, mutta rauhallisin liikkein ja totuttelulla kaikki sujui hyvin.

Aluksi lehmät olivat kiinnostuneita uusista ihmisistä, kun taas vasikat olivat vähän arempia ja vaativat enemmän aikaa uskaltaakseen lähelle ja kuvattavaksi. Supermalliksi valikoitui Hildur-lehmä, joka otti jokaisen tilaisuuden hyväkseen saadakseen rapsutuksia. Lähes kahden tunnin valokuvaamisen aikana jotkin lehmät kyllästyivät vieraisiin eivätkä enää halunneet osallistua kuvauksiin, kun taas vasikat lämpenivät ajatukselle ja suostuivat mallien lähentelyyn ja rapsutteluun. Valokuvaussession lopussa lehmät päättivät ottaa rennosti, jolloin ne menivät maaten märehtimään, ja tästä saatiinkin todella kivoja kuvia!

Sopivan sään sattuessa kuvauspäivä olikin todella mukava kokemus, vaikka malleja jännittikin poseeraus kameran edessä. Ajan kuluessa mallit rentoutuivat ja poseeraaminen muuttui luonnolliseksi ja hauskaksi. Karjan liikkuessa laitumella houkuttelun avulla saimme erinäköisiä kuvia erilaisilla taustoilla, ja tämä teettikin vaikeuksia parhaan valokuvan valinnassa, monet olivat niin kivoja! Valokuvaussession päätyttyä lehmät olivat tyytyväisiä rapsutuksiin ja leipien syömiseen ja mallit rentoutuneita ja onnellisia pörröisten vasikoiden halaamisesta.