Huhtikuu

Huhtikuun kalenterikuvan päätähtenä ovat upeat suomalaiset maatiaiskanat. Upeita kanamalleja ja heidän parveaan pääsee seuraamaan Facebook-sivuilla ”Tervaa ja Höyheniä”. Kiitos kanojen lainaamisesta! Kuvista kiitos kuuluu jälleen kuvaajallemme Mima Jämsälle, sekä erityiskiitos Ellille, joka tuli avustamaan kuvauksissa!

”Se oli kevään lämpimimpiä päiviä, kuitenkin parasta siinä päivässä olivat kanat ja tiput! En olisi voinut uskoa, että pääsen viettämään niin upean päivän niin loistavassa seurassa: kukko oli varsin edustava herrasmies, kanat todella leppoisia ja hyvin yhteistyökykyisiä, sekä tiput, jotka olivat pehmeimpiä asioita mitä olen ikinä päässyt koskemaan.

Alusvaatteissa kameran edessä poseeraus jännitti valtavasti alkuun, mutta jännitys laantui viimeistään siinä vaiheessa kun makasi lämpimässä kevätauringossa pienten tipujen kiipeillessä ja piipitellessä ympärillä. Pienet hakivat lämpöä ja turvaa kaikesta mitä vasten pääsivät turvallisesti käpertymään, oli se sitten tiputoveri tai sammaleessa makaava eläinlääkäriopiskelija.

Ei hirveästi haitannut tarpoa kanalassa paljain varpain kanankakan seassa tai maata kostealla sammalmaalla pienten tipujen ympäröimänä. Päivän päätteeksi olin täynnä naarmuja kanojen terävistä kynsistä, tiput olivat kakkineet iholleni ja alusvaatteilleni sekä sammalta ja muuta luontoa sai kaivella hiuksista vielä suihkussa. Mutta ehdottomasti kokisin tuon päivän uudestaan, jos vaan koskaan saan siihen tilaisuuden.”

”Huhtikuun kuvaukset purkissa ja siis ei voi sanoa kuin että huhhuh olipas hauska reissu!

Päivä alkoi mun osalta aamun meikkailujen jälkeen reissulla K-rautaan, jossa kävin keväisten kuvauksien kunniaksi orvokkiostoksilla! Mukaan tarttui keltaisia orvokkeja ja siitä matka kohti Tuusulaa ja kuvauksia alkoi. Kuvaukset jännitti mua itseäni ihan tosi paljon koska kaiken kaikkiaan tällainen tilanne oli aivan uusi ja vieras.

Kun pääsimme perille, meitä odotti vastassa supersöpö pihakanala täynnä mitä kauniimpia maatiaiskanoja. Itse yllätyin siitä miten monikirjavia ja kauniita, sekä myös suurikokoisia tällaiset maatiaiskanat olivatkaan! (…täytyy myöntää että itse odotin asiasta tietämättömänä pelkästään ruskeita kanoja.) Lisäksi pääsimme tutustumaan myös kanalan nuorimpiin asukkaisiin, joista nuorimmat olivat vasta aivan pienenpieniä untuvikkoja. Kuvaukset sujuivat kaikinpuolin erittäin mieluisasti ja sain todeta, että kaikki pelot sekä kuvauksien logistiikan että kameran edessä esiintymisen suhteen, osoittautuivat täysin turhiksi! Loistava kuvaustiimimme aina kuvaajasta kanalan omistajiin, olivat mitä suurin apu kuvauksien onnistumisessa. Nyt kelpaa ihailla mitä kivoimpia kuvia ja muistella untuvaisen pehmeiden pikkutipujen kutittelua korvanjuuressa auringon pilkotellessa puiden takaa!”

Joulukuu

Huomioita joulukuun kuvauksista:

Lumi on kylmää. Jää on kylmää. Myös routainen maa on kylmä, vaikka sen kuvittelisi olevan lämmintä viereiseen lumeen verrattuna.

Vuohi ei välttämättä tykkää olkipukista. Jos vuohelle antaa leipää, jotta se tulisi olkipukin luo, saattaa sen tarhakaverilampaat myös yrittää änkeä apajille.

Kertaa (opettele) vuohen kommunikaatio ja käsittely ennen kuin yrität houkutella sarvipäätä ulos hänen mökistään – tai vaihtoehtoisesti lukita häntä sinne sisään (protip, se tulee ulos, älä edes yritä).

Se hieno alusvaateposeeraus mitä harjoittelit etukäteen vaatekaupan sovituskopin lattialla ei välttämättä ole aivan yhtä helposti toteutettavissa jäisessä mäessä vuohen kanssa.

Viideltä aamulla tekemäsi viime hetken jumppa ei välttämättä muuta vatsalihaksiesi näkyvyyttä merkittävästi. Jotain evästä on myös suositeltavaa syödä kuvausten aikana sekä ajaa suoraan kuvauksista esim. Mäkkäriin palkitsemaan itsensä.

Kaiken kaikkiaan kuvaukset olivat kuitenkin tosi hauskat, ja kiitokset siitä Rehndahlin kotieläinpihalle kuvauspaikasta ja ykkösmallista Ramista sekä Mima Jämsälle huikeista kuvista ja letkeästä tunnelmasta!

Marraskuu

Eletään syyskuun viimeisiä päiviä ja kalenterikuvaukset alkavat olla loppusuoralla. Kello herättää kuudelta aamulla. Perinteisesti tässä vaiheessa joku keittäisi aamukahvit, mutta minä aloin purkamaan yöksi muhimaan laitettuja kiharoita kissani vahtiessa vieressä. Ulkona vallitsee perinteinen syyssää, tummat pilvet peittävät taivaan ja tuulee. Ei sentään sada. En ole koskaan ollut syysihminen, päinvastoin! Jos pitäisi nimetä surkein kuukausi Suomessa, olisi se mielestäni marraskuu. Olenkin ristinyt pääkaupunkiseudun talvea muistuttavan vuodenajan ikuiseksi marraskuuksi, mutta se minusta ja tunteistani.

Marraskuun teemaväriksi valikoitui musta. Minusta se on täydellinen väri marraskuulle! Halusimme tuoda kuvaan asennetta omilla maskeeraus- ja asuvalinnoillamme. Kuvaan eläimiksi valikoitui useampi hevosystävä. Saimme kuvata aivan upeiden friisiläisten, Bjornin (Bjorn fan de Veldhof) ja Erican (Erica), sekä ihastuttavan Zippe-knabstrupin (Phabizio) kanssa Saaran luona. Jos joku ei tiedä miltä nämä rodut näyttävät, niin friisiläiset ovat niitä mustia satuhevosia, joiden kiharaiset jouhet ja ryhti kiinnittävät huomion ja luovat ylvään ilmeen. Knabstrup on ulkonäöltään aivan kuin Peppi Pitkätossun hevonen, pilkullinen, mutta ei ehkä yhden tytön nostettavissa.

Meillä oli kuvauksissa todella hauskaa, eikä kylmyys haitannut ainakaan allekirjoittanutta, vaikka ulkona tulikin kekkuloitua toista tuntia vähissä vaatteissa. Kuvaaminen näiden hevosten kanssa oli upea mahdollisuus ja tilan ympärillä oli toinen toistaan hienompia kuvauspaikkoja. Halusimme vangita kuvaan voimaa, asennetta ja marraskuun harmauden. Avustajana kuvauksissa oli ihana Jenna lokakuun kalenterikuvasta. Kiitos kun lähdit mukaamme. Kiitos myös hevosten omistajalle Saaralle lämpimästä vastaanotosta, sekä eläinten lainaamisesta. Enkä tietenkään voisi unohtaa kuvassa kanssani esiintyviä ystäviä tai kuvaajaamme Emiliaa, jonka luona herkuttelimme kuvausten jälkeen. Kalenteriin valitusta kuvasta tuli lopulta niin upea, että harkitsen jättäväni kalenterin ikuisesti marraskuulle, enkä malta odottaa että tekin pääsette näkemään sen. Tervetuloa ikuinen marraskuu!

Jenni, Linda ja Anniina

Syyskuu

Syyskuun kuvaukset olivat hiukan extempore-tapahtuma. Kuvattavat vaihtuivat ja kuvan idea vaihtui monta kertaa, ennen kun kuvauspäivä varmistui. Kuvauksissa oli eläinmalleina valokuvaajan omat lampaat Eini ja Tutti. Lampaat olivat tottuneempia kuvauksiin kuin mallit, joten lampaiden osalta kaikki meni hyvin (niin kauan kuin herkkuja oli tarjolla). Meitä ihmisiä hiukan jännitti aluksi, mutta ilmapiiri rentoutui nopeasti, kun päästiin kuvauksissa vauhtiin. Kuvia kuvattiin muutamassa eri metsämiljöössä ja lampaat seurasivat meitä vapaana kävellen ja hyppien. Kommelluksilta ei aivan kokonaan säästytty; kuvausavustajamme saapuivat juuri oikeaan aikaan, kun toinen lampaista päätti oikaista metsäpolulta ojan kautta jääden hiukan takajaloistaan jumiin. Kolmen ihmisen voimin saimme lampaan turvallisesti takaisin polulle. Avustajat saivat pitää huolen kamerasta, jonka kuvaaja kerkesi ojentaa pois ennen pelastusoperaatiota. Auringon laskiessa saimme upeita siluettikuvia, eikä kylmäkään haitannut lämpimän lampaan vieressä. Kuvauksista jäi kokonaisuutena positiivinen ja iloinen mieli. Kokemus oli kaikin puolin mukava ja ikimuistoinen ja mallina olo sujui yllättävän luonnollisesti. Emme voi kuin kiittää Emiliaa ihanista kuvista ja eläinmallien lainaamisesta!

Terkuin Janina ja Vilma <3