Helmikuu

Helmikuun kuvauksia suunniteltiin heti ensimmäisten joukossa. Alunperin kuvaan piti tulla lehmiä ja kaksi mallia. Ilma tekikin kepposia ja eläimet vaihtuivat moneen kertaan. Kuvaan mietittiin lehmien jälkeen poneja, lampaita, kanoja, kaneja ja laamoja.

Koko alku vuosi oli hyvin lumeton ja halusimme ehdottomasti helmikuun kuvaan lunta, koska helmikuun värinä on valkoinen. Huhtikuussa vihdoinkin lunta satoi. Huhtikuisena aamuna nukuin ilman herätyskelloa, koska yliopistolle ei tarvinnut lähteä emmekä olleet sopineet tiettyä kuvauspäivää. Kuvaustiimi pommitti minua viesteillä, että nyt olisi täydellinen sää mennä kuvaamaan. Kuukauden eläintä ei oltu edes lyöty lukkoon. Koronatilanteen takia toinen malleista oli lähtenyt kotiin ja ei päässyt kuvauksiin näin nopealla aikataululla.

Heräsin, vein koiran lenkille ja Emilia (kuvaaja) alkoi selvitellä eläintä kuvauksiin.  Alle tunnin päästä heräämisestä olinkin jo matkalla tallille, missä meitä odotti aivan täydellinen Tähti, hevonen. Jännitin kuvauksia koko ajomatkan, koska pelkäsin jäätyväni elävältä.

Kuvasimme kahdessa paikkaa tallin vieressä. Vietin alusvaatteisillani 45 minuuttia paukkupakkasella, mutta onneksi niin myös tein. Viimeisien kuvien joukossa oli meidän lempparikuvat. Kuvan eteen tehtiin siis todella paljon töitä. Aluksi yritimme ottaa kuvia housut jalassa, jotta pysyisin lämpimänä mahdollisimman pitkään. Se ei ollutkaan niin järkevää ja ensimmäiset 20 minuuttia olinkin housut kintuissa. Yksi kiva kuva jäi tämän takia kalenterista pois. 

Tähti oli aivan täydellinen kuvauskaveri. Se jaksoi seistä ja näyttää täydelliseltä kuvauksien ajan. Minun oli helppo asetella se katsomaan ja seisomaan eri suuntiin. Kuvauksista jäi todella ihana fiilis ja olen niin tyytyväinen, että lähdin projektiin mukaan. 

Lisäksi ensimmäisen 20 minuutin ajan ulkona satoi todella paljon uutta lunta.

 

Tammikuu

Eräänä hyisenä helmikuun pakkaspäivänä suuntasimme kuvaustiimin kanssa kohti suunniteltua kuvauspaikkaa. Tavoitteena oli ottaa siniharmaan sävyinen kuva, jonka tähtenä oli tuttavaltamme lainaan saatu, sutta näyttelevä siperianhusky. Susi symboloi minulle itsenäisyyttä, voimaa, villiyttä ja vapautta, ja halusin tuoda Suomen luonnosta esille juuri tämän näkökulman ja eläimen. Kuvat jäätyneen järven rannalla saatiin otettua ilman suurempia kommelluksia, vaikka mukaan pakatut villasukat tulivatkin paluumatkalla tarpeeseen.

Joulukuu

Kuvauspäivä Kriivarin porotilalla

Kuvauspäivämme alkoi aikaisin kauniina helmikuisena aamuna parinsadan kilometrin automatkalla kohti Satakunnassa sijaitsevaa Kokemäkeä. Matkassa mukana meitä oli vain kaksi, minä ja valokuvaajamme. Automatka kului nopeasti kuvaussuunnitelmaa läpikäydessä ja pientä jännitystäkin oli havaittavissa ilmassa. Oli kuitenkin selvää, että me molemmat odotimme innolla kuvausta porojen kanssa. Pitkän suoran tien ja useiden ohitettujen taukopaikkojen jälkeen päädyimme lopulta Kokemäelle, jossa matka jatkui pienempiä teitä pitkin kohti Kriivarin porotilaa. Porotilalle suunnistaminen onnistui ensiyrittämällä ja vastaanotto oli vieraanvarainen.

Ennen kuvausta nautimme kodassa nokipannukahvit (oli muuten hyvää!) ja pientä evästä samalla kuunnellen porotilallisen kertomuksia poroista ja porotilan pidosta. Opimme, että Kriivarin porotila on perinnemaisemana säilytettävä tila, jossa porojen tehtävänä on hoitaa perinnemaisemaa laiduntamalla sekä pitämällä maisemaa avoimena syömällä kasvillisuutta. Keskustelimme myös porojen rykimäajasta eli kiima-ajasta, jolloin muutoin niin säyseät urosporot eli hirvaat voivat käydä ihmisenkin päälle puolustautuessaan.

Keskusteltuamme oli aika siirtyä porojen aitaukseen tekemään tuttavuutta poroihin jäkälän avulla. Hahmottelimme kuvausympäristöä samalla kuin porot rohkaistuivat tulemaan lähemmäs ja huolellisen suunnittelun jälkeen oli aika siirtyä kohti kuvausta. Kuvauskumppaneina porot olivat mukavia, vaikkakin luonnollisesti hieman arkoja, joten turhan äkkinäisiä liikkeitä tuli välttää. Porot olivat onneksemme kovin persoja jäkälälle, joten kokonaisuudessaan kuvaus sujui tehokkaasti. Kuvausympäristönä Kriivarin porotila oli kaunis kuten kuvistakin huomannee. Aurinko helli kuvauspäiväämme eikä kylmäkään aiheuttanut juurikaan ongelmia.

Paluumatka kohti Viikkiä sujui jouhevasti ja vain muutamalla ylimääräisellä koukkauksella. Olimme molemmat onnellisia, koska kalenterin ensimmäinen kuvaus saatiin onnistuneesti hoidettua. Näin jälkikäteen kuvia katsellessa tietynlainen varmuus valtaa ajatukseni, tästä kalenterista tulee vielä jotain todella hyvää.

Iso kiitos vielä Kriivarin porotilalle yhteistyöstä ja hienoista malleista!

Kriivarin porotilalla vierailut tapahtuvat ennakkoon tehdyllä varauksella ja tilauksesta on saatavilla myös esimerkiksi kodassa avotulella valmistettua tarjoilua.

terkuin Salla