Syksyiset ilmat ovat saapuneet niin oikeassa elämässä kuin kalenterissakin. Syyskuun kuvan takana oli melko sateinen ja vilakka kuvauspäivä.
Kuvauspaikka ja reissu
Meidän ryhmä kävi kuvaamassa kalenterikuvan Hirvikartanolla, Suomen ainoalla “hirvitarhalla”. Idea lähti siitä, että meille tuli ajatus kuvien ottamisesta ns. bambien kanssa, joka kuitenkin tuntui liian epärealistiselta ennen kuin löydettiin paikka, jossa todella on kesyjä “bambeja” eli täpläkauriita. Hirvikartano oli kuvauspaikkana kyllä todella uniikki ja päästiin moikkaamaan niin hirviä, poroja kuin täpläkauriitakin.
Kun saavuttiin paikalle, saatiin ensin esittelykierros tilasta ja tutustuttiin kaikkiin eri eläimiin. Eläinlääketieteen opiskelijan näkökulmasta ehdittiin meidän reissun aikana saamaan paljon kiinnostavaa tietoa paikan eläimistä ja oli tietysti pakko kysyä, miten paikallinen eläinlääkäri oli Hirvikartanon alkuaikoina suhtautunut siihen, että hoidettavana oli yhtäkkiä vähän erikoisempia eläinlajeja. Vaikka haasteita kauriiden ja hirvien hoidosta löytyykin, on yhteistyöllä ulkomaisten hirvitarhojen pitäjien sekä eläinlääkärin kanssa niistä selvitty.
Esittelyn jälkeen alettiin kuvaamaan. Kylmä sää ja kostea maaperä ajoi meidät peurojen sateen suojaan kuvaamaan, josta lopullinen kalenterikuvakin on. Bambiperheen pomo Günther oli peuroista ainoa, joka uskalsi riittävän lähelle, jotta kuvia saatiin otettua. Tosin myös Günther oli alkuun epäileväinen ja noin 1-1,5h kestäneen kuvaussession jälkeen Günther olikin saanut melko monta omenaa ja namia palkkana kuvissa esiintymisestä.
Millainen sää oli? Paleliko?
Sää kuvauspäivänä oli melko viileä ja ajaessa kuvauspaikalle seurattiinkin jännittyneenä sade-ennusteita. Koko muulle viikonlopulle oli luvattu aurinkoista, mutta Jämsään osui parin tunnin sadekuuro juuri meidän kuvaushetkellä. Kylmä siis tuli, mutta onneksi mihinkään rankkasateisiin ei jouduttu kuvaamaan. Lopulta sää oli aika sopiva syyskuun kuvaan, vaikka kuva oikeasti otettiin toukokuussa.
Miten paljon jännitti asteikolla 1-10?
Ennen kuvausta kyllä jännitti, mutta ehkä yllättävän vähän. Olimme paikan isännän kanssa ehtineet puhua kuvausten kulusta ja meidän tavoitteista kuvien suhteen puhelimitse ja puhelun jälkeen oli hyvä fiilis lähteä kuvaamaan, kun tiedettiin, että oltiin kaikki samalla aallonpituudella siitä, miten kuvauspäivä etenisi. Eniten ehkä jännitti eläinten suhtautuminen ja se, miten kuvaus onnistuisi sateisella säällä. Numeroasteikolla ehkä 7.
Suuret kiitokset Hirvikartanolle, että päästiin toteuttamaan kuvausreissu näiden uniikkien eläinten kanssa. Meidän tietämyksen mukaan kalenterissa ei ole aiemmin esiintynyt täpläkauriita.
Hirvet oli nimetty Suomen presidenttien ja heidän puolisoidensa mukaan, tässä Sauli-hirvi maistelemassa pajunoksaa.
Täpläkauriit olivat uteliaita, mutta hieman ujoja. Muu porukka seurasi kuvaussessioita uteliaana turvallisen välimatkan päästä.
