Tekijä: Vetladies

Maaliskuun kuva erottuu joukosta kalenterin ainoana sisäkuvana. Kuvauspäivä ei todellisuudessa ollut maaliskuussa, vaan eräänä kuumana elokuun viikonloppuna.

Sisäkuvaukset vaativat hieman erilaisia valmisteluita ulkokuvauksiin verrattuna. Miljöönä ei voikaan hyödyntää valmiiksi kaunista suomimaisemaa, vaan on käytettävä hieman enemmän kekseliäisyyttä. Sisätiloissa otettuun kuvaan haluttiin tuoda luonnonläheistä tunnelmaa muilla keinoin ja kuvausasunnon tummanvihreä olohuoneen seinä osoittautuikin täydelliseksi taustaksi viherkasveihin yhdistettynä. Kuvausympäristön valmistelu ei kuitenkaan käynyt kädenkäänteessä, vaan tv-taso, sohva ja matto oli ensin raivattava pois tieltä, jotta seinä saatiin kunnolla esille. Oma operaationsa oli myös kasvien saaminen kuvaan. Kaikki kasvit eivät olleet valmiina kuvauspaikalla, vaan päivä alkoi ajelulla ympäri Helsinkiä sekä pienellä aivojumpalla, jotta mm. kolmemetrinen kultaköynnös saatiin turvallisesti siirrettyä omalta paikaltaan ensin autoon ja sitten asuntoon.

Maaliskuun malleille oli alusta asti selvää, että kuviin haluttaisiin jotakin eksoottisia eläimiä. Sopivat mallit löytyivät lopulta tuttavapiiristä, kun erään kalenteritiimin jäsenen kaveri tarjosi käärmeitään mukaan. Asunnossa oli kuvauspäivänä todella kuuma, sillä vaihtolämpöisinä eläiminä käärmeet tarvitsevat lämpimän ympäristön, minkä varmistamiseksi lämmitys oli ollut täydellä teholla kolme päivää. Tämä yhdistettynä lämpimään elokuun päivään ja kahdeksaan ihmiseen pienessä asunnossa takasikin varsin trooppiset olosuhteet.

Kuvaukset sujuivat lopulta hyvin ja odotettua nopeammin. Välillä pidettiin lepotaukoja, joiden aikana toinen käärmeistä pääsi takaisin koppaansa rauhoittumaan. Sille oli erityisen tärkeää olla lähellä ihmisen vartaloa, mikä asetti pieniä haasteita sopivien asetelmien löytämiselle, mutta lopulta onnistuneita poseerauksiakin saatiin. Mallit kertovat, että oli kivaa päästä näkemään ja käsittelemään käärmeitä. Heillä ei juuri ollut aiempaa kokemusta käärmeistä, mutta omistajan hyvillä ohjeilla kaikki sujui hienosti. Kuvauspäivän lopuksi käärmeet pääsivät takaisin kotiterraarioonsa ja mallit puolestaan palkitsivat itsensä noutoruoka-annoksin.

Olimme haaveilleet ottavamme tammikuun kuvat valkoisessa lumimaisemassa, mutta Helsingin talvi näytti vaihteeksi huonoimpia puoliaan ja harmaalta taivaalta satoi vain hyistä vettä. Kuvauspäivä oli kuitenkin lyöty lukkoon, joten kiskoimme kumisaappaat jalkaan ja käänsimme auton nokan kohti Saloa ja Kytömaan eläinkotia.

Määränpään lähestyessä sää alkoi kuitenkin kirkastua ja samaan tahtiin kirkastuivat myös ilmeemme, kun ensimmäiset hiutaleet alkoivat putoilla auton tuulilasiin. Saisimme sittenkin toivomamme lumikuvat!

Saavuimme perille lumisateen aikaansaamaa intoa puhkuen, mutta vielä onnellisemmiksi tulimme eläinkodin väeltä saamastamme vastaanotosta. Heti alkajaisiksi pääsimme tutustumiskierrokselle katsomaan tilan lampaita, kanoja, hevosia ja aasia ja saimme kuulla tarinoita eläinten taustoista ja siitä, miten ne olivat päätyneet Kytömaalle. Saimme myös hyviä vinkkejä kuvauspaikan valintaan, ja sen jälkeen koitti odotettu hetki, kun pääsimme tapaamaan tulevat kuvauskaverimme.

Kissat Sissi, Pörssi ja Nanu olivat sosiaalisia ja valloittavia persoonia. Teimme hetken tuttavuutta keittiön pöydän ääressä, ja sen jälkeen olikin aika siirtyä ulos kameran eteen. Alun perin oli tarkoitus, että kuvissa esiintyisivät musta Nanu ja oranssi Pörssi, mutta Pörssiä eivät mallinhommat kiinnostaneet ja se päätti poistua omien puuhiensa pariin. Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen, sillä ihana Sissi oli onneksi valmis poseeraamaan kanssamme.

Kuvauksien päätteeksi menimme vielä sisälle lämmittelemään. Villasukat ja peitteet tuntuivat taivaalliselta lumisateen viilentämällä iholla. Suurin lämpö tuntui kuitenkin sydämessä, kun eläinkodin väki kutsui meidät kanssaan syömään hernekeittoa ja lättyjä ja näytti meille upean, itse kuvatun videon alueella liikkuvista susista.

Ennen tätä päivää olin mielessäni kuvitellut kuvausreissun eräänlaiseksi suoritukseksi; ottaisimme kuvat ja lähtisimme. Se oli kuitenkin paljon enemmän, ajanviettoa ihanien eläinten kanssa ja muistutus ihmisten hyvyydestä.

Iso kiitos Kytömaan eläinkodin väelle!

Kun hain eläinlääkikseen, en olisi ikinä uskonut päätyväni kuvaamaan alusvaatteissa lehmien kanssa laitumelle. Myönnän että alkuun kyllä jännitti. Tunsin melkein jopa ahdistusta siinä kohtaa, kun olimme ottamassa vaatteita pois. En ole koskaan ollut erityisen itsevarma kehostani. Hyvähän se on sitten lähteä kuvaamaan alusvaatteilla, jolloin kaikki epävarmuuteni olisivat kaikkien nähtävillä.

Porukkamme oli kuitenkin ihan supermukava ja pystyin rentoutumaan heidän seurassaan, vaikka kahteen heistä tutustuin paremmin vasta käytännössä ilman vaatteita. Pian huomasinkin, että minulla oli ihan todella hauskaa. Makoilimme kirjaimellisesti lehmänlannassa, josta monta vitsiä saatiinkin repäistyä.

Lopulta pidimme vain hauskaa. Vasikoita kun oli vaikea saada juuri sinne mihin halusimme, niin oli helpompi vain nauttia ajastamme ja toivoa parasta. Iso osa ajasta meni siis naureskellessa kakalle tai kärpäsille tai ruoholle, jota käytimme Voldemortin taikasauvana.

Kaiken kaikkiaan kuvaukset olivat yksi parhaimmista kokemuksista, enkä kadu hetkeäkään että lähdin malliksi kalenteriimme!

Maaliskuun kuvauspaikaksi valikoitui Loimaalla sijaitseva Kurpan tila, jossa meitä odottelivat muun  muassa tilan emäntä, pyreneittenmastiffi Ressu ja kuvaustähdiksi päätyneet kolme pientä kiliä. Tilan emäntä toivotti meidät lämpimästi tervetulleeksi, ja esitteli meille mielellään tiluksiaan. Toteutimmekin kuvauksia useammassa lokaatiossa niin emännän kuin kuvaajankin visuaalista silmää hyödyntäen.

Koska varhainen kevätpäivä oli auringonpaisteesta huolimatta vielä vilpoinen, mallit saivat hieman jännittää, kuinka alusvaatteisillaan mahtaisi ulkona tarjeta. Käytännössä kantelimme päällysvaatekoria kuvauspaikasta toiseen ja puimme kuvausten välillä hetkeksi päälle, jottei koleus iskisi luihin ja ytimiin. Vaikka sylissä olleet kilit lämmittivätkin mukavasti, ei rapiat +10 astetta vielä aivan bikinikeli ollut. Onneksemme Loimaalle luvattu räntäsade osui kohdalle vasta kuvauksien päätyttyä, kun nautimme kahvia, teetä ja keksejä mukavasti sisätiloissa.

Kuvauksien tunnelma oli alusta alkaen rento, vaikka kukaan malleista ei ollut aiemmin alusvaatekuvauksissa ollutkaan. Koska uudet ihmiset varmasti olivat kileille vähän jännittävä juttu, tutustuimme alkuun tuttipullojuotolla ja rapsutuksilla. Kilit olivat onneksi muutoin jo tottuneita käsittelyyn, joten sylissä olo sujui touhukkaimmiltakin vuohilapsilta oikein mallikkaasti. Pikkuiset jaksoivat reippaasti läpi kuvauspäivän, ja vain yksi malleista sai pienet pisut päälleen, kun pikkukilin antamia ennakkovaroituksia ei osattu tulkita oikein. Mutta rapatessa roiskuu! Taisi sitä parit papanatkin löytyä taskuista päivän päätteeksi.

Kaiken kaikkiaan kuvaustiimille jäi oikein lämpimät muistot kuvausreissusta. Lyhyt reissu maalle toi kaivatun irtioton kouluarkeen, ja kuka tietää, vaikka joku meistä vielä päätyisikin kililääkäriksi!