Kategoria: Yleinen

Kolmannessa postauksessa matkustamme Mäntsälään!

Kuva otettiin Hutkon laama- ja eläintilalla. Kuvauskohde valikoitui puhtaan googlailun tuloksena, kun yritimme löytää tilaa jossa olisi mahdollisesti useampia eläimiä. Päivämäärän sopiminen isolla porukalla oli aluksi vaikeaa, mutta lopulta päivä löytyi. Seuraavaksi hankaluuksia meinasi tuottaa liikkuminen paikan päälle. Kuvaaja ja kaksi mallia matkustivat junalla Mäntsälään, josta kolmas malli nappasi porukan kyytiin ja hurautimme kuvauspaikalle. Matka ei ollut onneksi kovinkaan pitkä. Kuvat otettiin tilan lammasaitauksessa jotta taustalle saatiin peltomaisemia ja lampaita pystyttiin helpoimmin käyttämään kuvissa.

Meillä oli mukava reissu ja kaikki sujui mallikkaasti suunnitelmien mukaan. Lampaiden kanssa oli hauskaa hengailla, kun ne kerjäsivät rapsutuksia ja ihmettelivät meillä päässä olleita kukkaseppeleitä. Tilalla meitä ohjeistanut henkilö oli todella mukava ja hänen kanssaan oli myös kivaa keskustella tilasta ja eläimistä. Sää helli, kuvaukset sujuivat hyvin ja meillä oli hauskaa, eli kaikin puolin hyvä reissu!

Millainen sää oli? Paleliko?

Päivä oli pääosin aluksi sateinen joten menomatkalla hieman pelkäsimme sateen mahdollisuutta, mutta paikalle saapuessamme sateesta ei ollut tietoakaan. Ilta-aurinko paistoi, maa oli suhteellisen kuiva ja taivas oli sininen, hyvät puitteet sään puolesta siis! Ei palellut!

Otettiinko kuva samassa kuussa kuin kalenterissa?

Ei, kuva on otettu heinäkuussa.

Jännitys asteikolla 1-5

2

Muita fiiliksiä?

Kuvauksista jäi hyvä fiilis, tilanne oli rento ja kuvailu hauskaa. Lampaat tietysti olivat ihania ja hauskoja, ja niitä pääsi rapsuttelemaan kuvausten aikana paljonkin. Meidät otettiin hyvin vastaan, ja kuvausten jälkeen pääsimme myös kurkistamaan tilan muita osia ja tutustumaan muihin eläinasukkaisiin, joka oli todella mukavaa. Ylipäätään jäi tosi hyvä fiilis kuvauksista!

Toisessa blogipostauksessa suuntaamme Soiniin!

Kuva otettiin Soinissa tutun omistajan tilalla. Yhdistettiin kuvan ottoon muutaman päivän loma mökillä Soinissa. Matka Soiniin oli pitkä, mutta kannattava. Kuvauspaikan valinta ei tuottanut ongelmia, sillä sopiva paikka tuli heti mieleen.

Eläinystävien esittely:

Valkoiset pikkuponit Karkki ja Kepponen, musta shire Glenda, varsat Nuutti ja Taisto

Millainen sää oli? Paleliko?

Sääolosuhteet oli mieluisat, ei palellut. Oli aurinkoista ja mukavan lämmin päivä

Otettiinko kuva samassa kuussa kuin kalenterissa?

Ei, kuva on otettu elokuussa.

Jännitys asteikolla 1-5

2

Muita fiiliksiä?

Oli nälkä, mutta kivaa

Ensimmäisessä blogipostauksessa esitellään kalenteriprojektimme vierailevat tähdet Tartosta! Esko, Gaspard ja Ville ovat siis eläinlääketieteen opiskelijoita Suomenlahden toiselta puolen ja tulivat vahvistamaan mallikokoonpanoamme vuoden 2025 kalenteriin. Tässä heidän kertomuksensa kuvauksista:

Kuvauspaikkana toimi vanha autioitunut talo keskustan kupeessa. Kokoonnuimme marsujen kodin edessä ja saavuimme 5 minuutin kävelyn jälkeen perille kuvauskohteeseen. Kuvaa ei otettu siinä kuussa, johon kalenterissa päädymme, mutta eiköhän lopputuloksesta tule silti hyvä.

Tietysti hyvien kuvien takaamiseksi katsoimme sääilmoituksesta aurinkoisen +4C° iltapäivän, joka olisi tarpeeksi lämmin marsuille ja puolialastomille malleille. Kun h-hetki koitti, sää oli pyörähtänyt päälaelleen, oli pimeää ja märkää. Sivustakatsojilla oli hauskaa, kun pojat pomppi palelevia jalkojaan
kinosten keskellä.

Marsut:

Suolinkaismiesten kanssamalleiksi valikoitui kolme marsua: Vilho, Muru ja Ruusu. Vilho on lauman ainoa uros. Hän on erittäin pörröinen kaveri, joka sulattaa sydämen kuin sydämen suloisella olemuksellaan. Vilho on erittäin rento kaveri, joka nukkuu päivät pitkät riippumatossaan ja välttelee naarasystäviensä draamoja ja välienselvittelyjä. Muru on lauman ainoa nakumarsu. Pienestä koostaan ja karvattomuudestaan huolimatta Muru on tulinen ja kovapäinen tyttö, joka osoittaa mieltään äänekkäästi päivästä toiseen. Ruusu on lauman alphanaaras. Hän pitää huolen, että Muru (ja kuvasta puuttuva Mimi) eivät tapa toisiaan ja siten ylläpitää lauman järjestystä. Ruusu on myös lauman kookkain (jopa Vilhoa isompi!) marsu, mutta isosta koostaan huolimatta hän on erittäin kiltti ja tykkää halia adoptioäitinsä kanssa iltaisin romainesalaattia mutustellen. Vilhon, Ruusun, Murun, sekä Mimin seikkailuja voi seurata instagramista @potatovet

Villen kokemukset:
Tämä oli ensimmäinen kertani mallina ja se oli hauska kokemus! Ainut jännitystä aiheuttanut asia oli sopivan kuvauspaikan löytäminen Tarton aikaisen kevään takia.

Gaspardin kokemukset:
It was my first time being an underwear model, but not my first time being in underwear, so having already half of the experience it was really a piece of cake. Speaking of cake I was surprised by Esko’s and Ville’s, surely this edition will be a bestseller, after all studying in Tartu makes you Tasty!

Eskon kokemukset:
Tämä oli ensimmäinen kertani mallina missään ja vähän mietitytti, onko noin kylmillä keleillä jäljellä mitään näytettävää. Minä olen aina pitänyt hullunkurisista seikkailuista ja kun kuulin tarpeen tarttolaisista miesmalleista, sanoin välittömästi kyllä. Eniten projektissa jännitin, että saanko puhuttua ketään itseni lisäksi kalenteriin mukaan vai tuleeko tästä Eskon kuukausi.

Joulukuu, vuoden viimeinen kuukausi. Kalenteriprojektissa lumiset kuvat olivat ideana kuvata ensimmäisten joukossa, mutta kuinkas sitten kävikään. Aloitimme kalenteriprojektin hyvissä ajoin vuoden 2023 alussa, koska lumien säilymisestä ei ole Etelä-Suomessa ikinä takeita. Joulukuu oli lisäksi mallimäärältään yksi suurimmista ryhmistä ja kaikkien aikataulujen yhteensovittaminen oli alkuun melkoista palapeliä. Lopulta löysimme kuvauspaikan Porvoosta ja kaikille sopivan ajankohdan maaliskuun alusta. Mutkia oli kuitenkin matkassa ja emme lopulta päässeet kuvaamaan kyseiseen kohteeseen.

Seuraavaksi kuvauskohteeksi valikoitui Kemiönsaaressa sijaitseva Eläinten suojakoti Toivo, joka toivotti meidät lämpimästi tervetulleeksi. Tämäkin kuvausreissu peruuntui viime minuuteilla paikan omistajien kuumetapauksen vuoksi. Onneksi syyskuun ryhmä sai sovittua uuden vierailun Toivon väen kanssa ja siellä asustavat karvaiset ystävät pääsivät mukaan kalenteriimme.

Lumet ehtivät tässä välissä sulaa ja meille joulukuun malleille oli muodostunut uusi idea kuvamme tarinaksi. Halusimme kuvamme tarinan kertovan eroa populaatiokissojen hallitsemattoman lisääntymisen ja vastuullisen kissankasvatuksen välillä. Koska kissanpentuja ei kuitenkaan tuosta noin vain joka kuukausi synny, olikin tällä kertaa ongelmana eläinmallien löytäminen. Kiitos kennel Nietosten kissalan, saimme kuvaukset lopulta sovittua kahden eri pentueen kissojen kanssa. Malleina toimivat 12 viikkoiset turkkilaiset angora-kissat sekä vain kolmen viikon ikäiset norjalaiset metsäkissat.

Perjantainen aamuna syyskuun lopulla starttasimme auton kohti Riihimäkeä. Olimme ajoissa liikkeellä ja kuvauspaikka pellonreunasta löytyi ongelmitta. Pellolta löytyi kuitenkin valmiiksi jo maukuvia asukkaita ennen oikeiden malliemme saapumista ja heidän hätyyttelyynsä sai kuvaajamme Fanni käyttää useamman hetken.

Itse kuvaukset sujuivat mallikkaasti ja pystyimme kuukausien jälkeen huokaisemaan helpotuksesta, että nyt on kaikki kalenterin kuvat purkissa. Kuitenkin on hyvä muistaa sanonta ”älä nuolaise, ennen kuin tipahtaa”.

Kissanpennut lähtivät kotia kohti, mutta kun oli meidän vuoromme startata kotimatka, onnistui ensimmäisen auton kuski peruuttamaan auton pohjan suoraan kiinni betoniseen kaivonrenkaaseen, joka kulki pellolle johtavan ojan poikki. Ärräpäät raikuivat ilmassa, mutta ei auttanut muu kuin lähteä irrottamaan autoa. Auto tottakai tukki tien niin, ettei toisen auton kuljettaja päässyt sen ohi. Ja tottakai, toisen auton kuljettajalla olisi alkamassa työvuoro vain muutaman tunnin kuluttua. Miten huonoa tuuria, että autot olivat juuri tuossa järjestyksessä poistumassa paikalta!

Ensimmäinen tunkkaus epäonnistui epätasaisen maaperän takia ja usko koko hommaan meinasi loppua. Hiki virtasi, kädet menivät rakoille ja pellonreunasta etsittiin kaikki mahdolliset apuvälineet tähän pelastusoperaatioon. Lähes tunnin työn jälkeen auton takarenkaan alle saatiin tehtyä laudoista ramppi. Auto saatiin irti ja koko porukka pääsi viikonlopun viettoon. Loppujen lopuksi, ehkä tämäkin taito oli meidän hyvä oppia tulevia kunnaneläinlääkärin työvuosia varten. Töissä voi sattua ja tapahtua, mutta toivottavasti vielä silloinkin voi turvautua kollegan apuun kiperässä tilanteessa.