Kategoria: Yleinen

Kun hain eläinlääkikseen, en olisi ikinä uskonut päätyväni kuvaamaan alusvaatteissa lehmien kanssa laitumelle. Myönnän että alkuun kyllä jännitti. Tunsin melkein jopa ahdistusta siinä kohtaa, kun olimme ottamassa vaatteita pois. En ole koskaan ollut erityisen itsevarma kehostani. Hyvähän se on sitten lähteä kuvaamaan alusvaatteilla, jolloin kaikki epävarmuuteni olisivat kaikkien nähtävillä.

Porukkamme oli kuitenkin ihan supermukava ja pystyin rentoutumaan heidän seurassaan, vaikka kahteen heistä tutustuin paremmin vasta käytännössä ilman vaatteita. Pian huomasinkin, että minulla oli ihan todella hauskaa. Makoilimme kirjaimellisesti lehmänlannassa, josta monta vitsiä saatiinkin repäistyä.

Lopulta pidimme vain hauskaa. Vasikoita kun oli vaikea saada juuri sinne mihin halusimme, niin oli helpompi vain nauttia ajastamme ja toivoa parasta. Iso osa ajasta meni siis naureskellessa kakalle tai kärpäsille tai ruoholle, jota käytimme Voldemortin taikasauvana.

Kaiken kaikkiaan kuvaukset olivat yksi parhaimmista kokemuksista, enkä kadu hetkeäkään että lähdin malliksi kalenteriimme!

Maaliskuun kuvauspaikaksi valikoitui Loimaalla sijaitseva Kurpan tila, jossa meitä odottelivat muun  muassa tilan emäntä, pyreneittenmastiffi Ressu ja kuvaustähdiksi päätyneet kolme pientä kiliä. Tilan emäntä toivotti meidät lämpimästi tervetulleeksi, ja esitteli meille mielellään tiluksiaan. Toteutimmekin kuvauksia useammassa lokaatiossa niin emännän kuin kuvaajankin visuaalista silmää hyödyntäen.

Koska varhainen kevätpäivä oli auringonpaisteesta huolimatta vielä vilpoinen, mallit saivat hieman jännittää, kuinka alusvaatteisillaan mahtaisi ulkona tarjeta. Käytännössä kantelimme päällysvaatekoria kuvauspaikasta toiseen ja puimme kuvausten välillä hetkeksi päälle, jottei koleus iskisi luihin ja ytimiin. Vaikka sylissä olleet kilit lämmittivätkin mukavasti, ei rapiat +10 astetta vielä aivan bikinikeli ollut. Onneksemme Loimaalle luvattu räntäsade osui kohdalle vasta kuvauksien päätyttyä, kun nautimme kahvia, teetä ja keksejä mukavasti sisätiloissa.

Kuvauksien tunnelma oli alusta alkaen rento, vaikka kukaan malleista ei ollut aiemmin alusvaatekuvauksissa ollutkaan. Koska uudet ihmiset varmasti olivat kileille vähän jännittävä juttu, tutustuimme alkuun tuttipullojuotolla ja rapsutuksilla. Kilit olivat onneksi muutoin jo tottuneita käsittelyyn, joten sylissä olo sujui touhukkaimmiltakin vuohilapsilta oikein mallikkaasti. Pikkuiset jaksoivat reippaasti läpi kuvauspäivän, ja vain yksi malleista sai pienet pisut päälleen, kun pikkukilin antamia ennakkovaroituksia ei osattu tulkita oikein. Mutta rapatessa roiskuu! Taisi sitä parit papanatkin löytyä taskuista päivän päätteeksi.

Kaiken kaikkiaan kuvaustiimille jäi oikein lämpimät muistot kuvausreissusta. Lyhyt reissu maalle toi kaivatun irtioton kouluarkeen, ja kuka tietää, vaikka joku meistä vielä päätyisikin kililääkäriksi!

Kuvauspaikaksi meille valikoitui Viikin kalliot, joten matka kuvauspaikalle taittui kätevästin kävellen. Maisemat olivat kuitenkin sen näköiset, että oltaisiin voitu olla pohjoisemmassakin! Valkoisen lumihangen ympäröimä metsä ja sääkin sattui olemaan mitä mainoin kuvauspäivänä. 

Kuvauksiin malliksi saimme mitä suloisimman lapinporokoirapennun Siidan. Pikku karvakaverimme malttoi hyvin poseerata kuvissa, kunhan sai aina välillä herkkuja. Ja parastahan oli, kun Siida sai varastettua tumpun ja lähti se suussa juoksemaan ympäriinsä!  

Vaikka sää kuvauspäivänä olikin mitä mainioin, niin olihan se kieltämättä vähän viileää ruveta riisutumaan pelkkiin alusvaatteisiin keskellä talvipakkasta. Lämpötilaan onneksi tottui kuitenkin ihan hyvin ja aina kuvauksien välissä pystyi heittämään vaatetta päälle. Kuvausavustajasta tulikin meidän kenkien kuljettaja, ettei jouduttu paljain varpain kulkea lumihangessa.  

Kuvat saatiin otettua melko rauhassa, muutamaa lenkeilijää lukuunottamatta. Vähän ihmetystä kuvauksemme kyllä aiheutti ohikulkijoissa. Ei toki ihme, kun ihmisillä on yleensä vähän enemmän kuin alusvaatteet yllään varsinkin ulkona talvella.  

Lähdettiin Viikistä aamulla kohti Perkkiön tilaa, jossa meitä odotti mutakylvyssä kellivät suomalaiset maatiaissiat. Lämpötila lähenteli 30 celsiusastetta ja aurinko porotti täydeltä taivaalta ja kärpäsiäkin oli ainakin riittävästi. Tilalliset varoittelivatkin, että siat eivät viihdy hirveän kauaa ulkona näin lämpimillä keleillä. Myös meillä malleilla tuppasi olemaan melko kuuma ja jännitti, että oma nahka palaa. Tartummekin pian tuumasta toimeen ja lähdimme tekemään tuttavuutta sikojen kanssa.

Yhteistyö sikojen kanssa ei alkanut aivan parhaalla mahdollisella tavalla, kun yksi kerrallaan ne lähtivät meitä pakoon takaisin sisälle viileään navettaan. Onneksi muutamia sikoja jäi nauttimaan mutakylvystä puun varjoon. Pikkuhiljaa sikaystävämme alkoivat olemaan uteliaampia meitä kohtaan ja saimmekin lopulta monta uutta kaveria ja mutaisia pusuja.

Tilallisten vinkki houkutella sikoja lähemmäksi puun oksilla oli tehokas keino, mutta yhden oksan syömisessä ei sioilla kauaa kärsä tuhissut ja sitten sikojen suunta olikin jo ihan toisaalle. Omat haasteensa teki myös mutakylvyn liukas pohja. Siat olivat välillä melko nopeita liikkeissään mähinöidessään toistensa kanssa ja välillä sai pelätä omien varpaidensa puolesta.

Kukaan meistä ei kuitenkaan kaatunut, päätynyt sian syömäksi tai tallaamaksi ja saatiin napattua hyviä kuvia! Kuvaus oli ohi yllättävän nopeasti, jonka jälkeen suunnattiin pesulle tilan pihaan. Kylmä vesi tuntui aika hyvältä kuumana päivänä ja irrotti pahimmat mutarallin merkit.

Kotimatkan alkaessa kärpäset olivat vallanneet automme ja avoimista ikkunoista huolimatta niitä löytyi autosta vielä Helsingissäkin.