Elokuu

Elokuun kuvauksiin halusimme kuukaudelle ominaisen lämpöisen hempeän oranssin värin tuomaan rauhoittavaa tunnelmaa. Sadonkorjuusta tuttuun elokuuhun kaurapelto aamukasteineen oli oikein osuva taustavalinta, vaikka suunnitelmissa oli ollut monta muutakin vaihtoehtoa. Vilja lainehti tuulessa ja odotti syyspuinteja, kun pääsimme asettumaan pellon reunaan suloisten pupumalliemme kanssa. Aurinkokin nousi sopivasti lämmittämään selkää kuvauksissa, eikä kesä tuntunut vielä vaihtuneen syksyksi.

Muutama sateen takia peruuntunut kuvausyritys ja sitten menoksi! Kuvauksia oli jo keväästä asti odotettukin koronatilanteen muutosten takia ja kun vihdoin saimme päätettyä kuvauspäivän ja -paikan, alkoi jännitys tiivistymään. Edes huonosti nukutun yön jälkeen muodostuneet silmäpussit eivät voineet enää pysäyttää kuvaustiimiä ja hymy oli herkässä.

Rekvisiittana toimi lämpöisen oranssinen villahuopa, tyynyjä, sekä kuivatut koristeohrat ja kaunis auringonkukkakimppu, joka oli kuin piste iin päälle tuomaan pirteyttä ja korostusta muuten tasaiseen värimaailmaan. Nopeista liikkeistään tunnetut puput osasivat olla todella kiltisti, vaikka välillä saimmekin nostella heitä takaisin kuvan rajausten sisäpuolelle. Kanien käsittelyssä kokemattomana tuli kuvauksissa samalla hieman opittuakin kanien nostamisesta ja rauhallisesta käsittelystä. Erityisesti auringonkukat ja kuivatut ohrankorret olivat kanien mieleen niin ulkonäöltään kuin maultaan ja auttoivat osaltaan huomion kiinnittämisessä. Monta pikkupapanaa ja asennonvaihdosta myöhemmin oli parhaat kuvat jo saatu purkkiin ja hetki kalenterimallina ohi.

Vaikka kuvauspäivä olikin jo syyskuun puolella, ei sää silti ollut ollenkaan kylmä, huolimatta siitä, että ison osan ajasta kuvasimme varjossa. Mukaan tempaistu talvitakki ja pitkät housut olivat kyllä silti oikein mukava pukea päälle kuvausten jälkeen, sillä niin lämmintä ei sentään ollut. Vetladies oli projektina tuttu jo ennen opiskelutaipaleen aloittamista ja halusimme ehdottomasti olla mukana tässä hyväntekeväisyystempauksessa. Eikä kyllä kaduta yhtään, sillä meillä oli tosi hauskaa ja hyvä yhteishenki ja kokemuksenahan tämä oli täysin ainutlaatuinen!

Terkuin Sandra & Emilia

Heinäkuu

Kauniina kesäpäivänä heinäkuun juuri muututtua elokuuksi suuntasimme Varsinais-Suomen puolelle kuvaamaan heinäkuun kuvaa kalenteriimme. Kuvauskavereina toimi ylväät ylämaankarjaa edustavat lehmät ja vasikat. Hempeään Elovena-teemaan vaaleine pitkine hiuksine sopi kivasti lehmien pörröisyys ja rosoisuus. Ylämaankarja on tunnettu laiduntamisesta epäsuotuisissa sääolosuhteissa ja kyseisellä tilalla karja hoitaakin luonnonlaitumia ympäri vuoden, etenkin perinnebiotooppeja järvien ympärillä. Ideamme olikin luoda tunnelma menneestä maailmasta, jossa alkuperäisrotu laiduntaa vaatimattomalla laitumella ja mallitkin ovat luonnollisen kauniita. Allekirjoittaneelle karja oli entuudestaan tuttu ja lehmät tottuneet malliin. Toiselle mallille ja kuvaajalle lehmät sarvineen olivat vähän jännempi juttu, mutta rauhallisin liikkein ja totuttelulla kaikki sujui hyvin.

Aluksi lehmät olivat kiinnostuneita uusista ihmisistä, kun taas vasikat olivat vähän arempia ja vaativat enemmän aikaa uskaltaakseen lähelle ja kuvattavaksi. Supermalliksi valikoitui Hildur-lehmä, joka otti jokaisen tilaisuuden hyväkseen saadakseen rapsutuksia. Lähes kahden tunnin valokuvaamisen aikana jotkin lehmät kyllästyivät vieraisiin eivätkä enää halunneet osallistua kuvauksiin, kun taas vasikat lämpenivät ajatukselle ja suostuivat mallien lähentelyyn ja rapsutteluun. Valokuvaussession lopussa lehmät päättivät ottaa rennosti, jolloin ne menivät maaten märehtimään, ja tästä saatiinkin todella kivoja kuvia!

Sopivan sään sattuessa kuvauspäivä olikin todella mukava kokemus, vaikka malleja jännittikin poseeraus kameran edessä. Ajan kuluessa mallit rentoutuivat ja poseeraaminen muuttui luonnolliseksi ja hauskaksi. Karjan liikkuessa laitumella houkuttelun avulla saimme erinäköisiä kuvia erilaisilla taustoilla, ja tämä teettikin vaikeuksia parhaan valokuvan valinnassa, monet olivat niin kivoja! Valokuvaussession päätyttyä lehmät olivat tyytyväisiä rapsutuksiin ja leipien syömiseen ja mallit rentoutuneita ja onnellisia pörröisten vasikoiden halaamisesta.

Kesäkuu

Eläinmalliemme vähäpukeisen olemuksen vuoksi valokuvaukset oli ajoitettava lämpimään vuodenaikaan, joten kesäkuu valikoitui melko nopeasti meidän kuvauskuukaudeksi pienten järjestelyiden päätteeksi. Kesäkuun kuvaukset pidettiin sittemmin koko kesän lämpimimpänä viikkona eli juhannuksen tietämillä, mikä oli omiaan lämmittämään pienen nakukissan mieltä ja nukkaista kuontaloa. Kuvausten ajankohta oli juuri ja juuri oikea myös kukintoaan pian lopetteleville alppiruusuille, jotka saimme ikuistettua täydessä loistossaan Tuusulanjärven kupeessa eli pienen ajomatkan päässä Helsingistä. Violetti värimaailma tuntui luonnolliselta jatkumolta toukokuisen hempeän vaaleanpunaisen perään.

Päätimme, että kuvaamme ilta-auringossa, sillä valoa ja lämpöä oli vielä riittämiin. Myös työkiireet sekä webinaarit aikatauluttivat päivää niin, että kuvaaminen jäi illan viimeisille tunneille. Valmistautumisten jälkeen pakkasimme kyytiin kaksi kantokopallista kissoja ja lähdimme kohti määränpäätä. Automatka sujui rennon leppoisasti odottavissa tunnelmissa aina kuvauspaikalle saakka. Tarkoituksenamme oli saada kuvattua kahden nakun kissamallin kanssa, mutta toisen yhteistyöhalukkuus ja vietit sanelivat tällä kertaa kuvausten sisältöä. Samaan aikaan kun nuori poikamalli viihtyi linssin edessä käsiteltävänä, paineli toinen nakupetteri hihnan päässä tutkien ympäristöä suostutteluista huolimatta. Kuvaustilanne ei siis aivan mennyt suunnitelmien mukaisesti, vaan sai yllättävän käänteen jo alkumetreillä, kun toinen eläinmalleista ilmoitti kieltäytyvänsä kuvauksista. Mitä hämärämmäksi valaistus kävi, sitä villimmäksi meno muuttui pikku tiikereiden toimesta, kun nuorempikin alkoi herätellä vaistojaan. Onneksemme taitava kuvaajamme sai ikuistettua useita onnistuneita ruutuja ja kuvaukset saatiin purkkiin ennen auringonlaskua.

Toukokuu

Toukokuun kuvat napattiin kyseisen kuukauden 8. päivänä, jolloin allekirjoittanut oli virallisesti matkannut auringon ympäri 22 kertaa. Tuo aamu valkeni koleana, mutta ilma oli kaunis. Kello soi hyvissä ajoin ennen seitsemää, jotta ehdittiin yhdessä mallipartnerin Elisen kanssa lapata kasvoille sopiva kerros meikkiä (eli hieman liikaa) sekä kihartaa hiukset, ja sitten oltiikin valmiita ikuistettaviksi.
Kuvat otettiin Roihuvuoren kirsikkapuistossa juuri kirsikkapuiden kukkien ollessa näyttävämmillään. Kuvaukset alkoivat klo 9 aamulla, ja oletuksena olikin, ettei puistossa vielä tuohon aikaan olisi väkiryntäystä. No, puistossa oli kuin olikin jo ihan kiitettävä määrä ihmisiä, joten tiedossa oli kameralle poseeramisen lisäksi oikein liveshow. Ensimmäisenä alettiin kuvaaja Emilian kanssa etsimään ensimmäistä poseerauspaikkaa, jonka jälkeen olikin aika heittää ylimääräiset vaatteet menemään, ja aloittaa mallin larppaaminen.
Aluksi tahtoi hieman kieltämättä jännittää, ja olo tuntui jäykältä ja erittäin tietoiselta siitä, ettei päällä ollut pitsialusasun lisäksi kuin yksi hikinen farkkutakki. Koiramallit olivat aluksi pikemminkin syötävän suloisia kuin yhteistyöhaluisia. Ihmisten tuijottaminen ja osoittelu ei juurikaan helpottanut asiaa. Kuitenkin tästä alkujännityksestä päästiin yli taitavan Emilian ohjeiden avulla, ja pian poseerattiin mallikollegan ja ihanien (herkuilla lahjottujen) eläinmallien kanssa kuin viimeistä päivää. Muutkin ihmiset unohtuivat, ja aina kuvien välillä tulikin katsottua ympärille ja ihmeltetyä, kuinka paljon väkeä ympärillä olikaan. Muissa ihmisissä reaktiot vaihtelivat ihmetyksestä ihastukseen ja iljetykseen. Osa tuijotti suu auki, osa kommentoi kuuluvaan ääneen ”kuinka kirsikkapuut ovatkaan tänä vuonna kauniiya” ja eräs henkilö taas nähdessään meidän siirtävän kuvauspaikkansa hänen lähelleen totesi seuralaiselleen ”kauniin maiseman menneen pilalle”. Toisaalta kaikki on okei rakkaudessa, sodassa ja hyväntekeväisyydessä, eikö niin ?
Kaikkinensa tämä päivä on jäänyt mieleen oikein ikimuistoisena syntymäpäivänä. Alkukankeuden jälkeen aloin nauttia poseerauksesta, ja kuvista saatiinkin ihan mahtavia (stay tuned). Päivästä jäi jäljelle hyvä mieli, paleltuneet pakarat sekä kuvia meidän proggista varten, omaan someen sekä myös muiden puistossa olleiden somepäivityksiin (ja jopa yhden kaukomatkaajan perhealbumiin, tämä naishenkilö innostui kuvaamaan photoshootiamme oikein olan takaa). Iso kiitos tästä päivästä kuuluu tietenkin lahjakkaalle kuvaajallemme, sekä suloisten eläinmallien omistajille/avustajille Liinalle ja Aminille.