Kulissien takana

YHTEISHENKI TIIVISTYY KALENTERIKUVIIN


Eläinlääkiksen naiskauneus jalostettiin kalenterin muotoon ensimmäisen kerran vuonna 2014. Voidaan siis jo puhua perinteestä, jonka jatkamisvuorossa on tällä kertaa cursus 73
Kurssiamme on moneen otteeseen kehuttu hyvästä yhteishengestä ja aktiivisuudesta. Kenties tämän johdosta kalenterin teemaksi valikoitui yhdessä tekeminen. Halusimme esitellä kuvissa naiskauneuden lisäksi erilaisia tapoja aktivoida lemmikkejä sekä välittää iloa, jota hyvinvoivan eläimen seuraaminen tuottaa - lajista riippumatta.

Kalenteri toteutetaan kuvausta ja taittoa myöten oman vuosikurssimme voimin. Myös suurin osa sen nelijalkaisista tähdistä nauttii tulevan eläinlääkärin huolenpidosta päivittäin. Tutustu projektiin osallistuneisiin eläimiin ja lue, millaisia seikkailuja lopullisen kuvan taakse kätkeytyy. Uusi tarina julkaistaan viikoittain.

TUKI ELÄINTEN HYVINVOINNILLE JA AKTIVOINNILLE


Tunnetko toimijan, joka pyrkii mahdollistamaan eläimille luontaisten käyttäytymismallien toteuttamisen? Tai harrastusporukan, jonka missio on tarjota aktiviteetteja eläimelle omistajineen? Edustatko itse hyvinvointia edistävää tahoa?

Ehdota lahjoituskohdetta

Vinkkaa meille lahjoituskohdetta tai hae tukea toiminnalle. Kalenteritiimi valitsee hakemusten joukosta eri aloijen toimijoita, joille myyntitulot lahjoitetaan. Olipa suunnitelmissa sitten jaloittelutarha hiehoille, kanien agilitykurssi, raapimispuiden rakennuspaja tai jokin aivan muu, täytä hakemuslomake 1.1.2019 mennessä. Lahjoituskohteet valitaan heti vuoden 2019 alussa.

TARINAT KUVIEN TAKANA


Eläimet eivät ole valokuvamalleina helpoimmasta päästä, niillä kun usein on suunnasta ja asennosta omat mielipiteensä. Kuvaussessioissa riitti vilskettä ja yllättäviä käänteitä, joista saat pian lukea lisää.
Julkaisemme joka viikko loppuvuoden ajan tarinoita, jotka tarjoavat kurkistuksen kuvauspäivien tapahtumiin. Samalla pääset tutustumaan tarkemmin monenkirjavaan tähtikaartiimme.

KESÄKUU


Alun perin meidän kuukautemme kuva oli tarkoitus olla yhteishyppy koirien kanssa laiturilta veteen. Kuvasta voi saadakin jo hienon vision aikaiseksi, mutta toteutus toi haasteensa. Mistä löytäisimme laiturin? Kenellä on koiria, jotka hyppäisivät veteen? Keneltä lainaisimme venettä, jolla kuvaaja voi soutaa laiturin eteen? Päätimme luopua ideasta jo ensimmäisen kysymyksen kohdalla. Sopiva kuvauspaikka olikin ehkä suurin haasteemme. Onneksi kurssillamme on WhatsApp keskusteluryhmä, josta saimme useampia ehdotuksia rannoista, joihin koirien kanssa on mahdollista mennä. Valitsimme niistä yhden, järvenrannan, joka sijaitsi metsän reunalla. Kävimme kuvausporukkaan kuuluvan Varpun ja koirani Lukan kanssa katsomassa rantaa etukäteen kuvausta edeltävänä päivänä.

Puolen tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme metsän laitaan hiljaiselle parkkipaikalle, jonka reunasta lähti polku. Seurasimme sitä karttaa apuna käyttäen ja pian saavuimmekin kalliolle, joka päättyi kirkkaaseen järveen. Paikka oli juuri täydellinen kuvausta varten.

Seuraavana päivänä koko kuvausporukka saapui paikalle. Pääsimme esittelemään kalliorannan kuvaan osallistuville Sofialle ja Pilville sekä kuvaajille Millalle ja Teealle. Lisäksi Sofian ja Pilvin mukana saapuivat koirat Hertta ja Mey. Onneksemme kaikki koirat tulivat hyvin toimeen keskenään tai ainakin herrasmies Luka oli tyytyväinen, kun kuvauksiin osallistui vain tyttökoiria. Toinen onnenpotkumme oli mahtava sää: aurinko paistoi ja taivas oli lähes pilvetön. Heti alkuun laittautumisen yhteydessä keskustelimme kuvausten kulusta. Sovimme, että pidämme kuvissa hauskaa ja emme niinkään keskity kameraan, jotta naurumme olisi mahdollisimman aitoa ja tunnetilamme välittyisi katsojille.

Kuvausten aikana keskittyminen kohdistuikin lähinnä koiriin. Metsän koluaminen osoittautuikin paljon mielenkiintoisammaksi kuin vedessä pärskiminen. Poikkeuksena oli Mey, joka suorastaan nautti olla kuvattavana ja istui paikallaan kuin ammattilainen. Sen sijaan Lukan mielestä oli hauskempaa juosta varastetun kepin kanssa pitkin ja poikin. Nuorukaisen Hertan mielestä vesi oli jännittävää ja sitä oli mukavampi tutkia pienen välimatkan päästä. Kuluikin useampi hetki ennen kuin saimme loputkin karvakuonot pitkäjänteisen Meyn lisäksi kuvaan.

Kuvausten jälkeen nautimme vielä hetken lämpimästä kesäpäivästä ja upeasta rannasta. Ensimmäisinä viikonlopun viettoon lähtivät kuvaajat ja pian mekin väsyneiden koirien kanssa käänsimme nokkamme kohti polkua. Päästyämme parkkipaikalle päätimme yhteistuumin hakea läheisestä marketista jäätelöt onnistuneiden kuvausten ja ensimmäisten kesähelteiden kunniaksi.

Unna Posti


Kuvan koirien esittelyt

Luka

Luka on leikkisä viisivuotias shetlanninlammaskoira, jonka lempipuuhiin kuuluvat metsässä juoksentelu ja agility. Viime aikoina Luka on viettänyt päiviään kotikonnuilla Lapissa ja osallistunut jopa metsästysretkille. Agilityssä Lukan valtteja ovat pieni koko ja ketteryys, mutta silti kilpailu-ura on jäänyt lyhyeksi. Kisapaikan hajut ja muut osanottajat tuntuvat kiinnostavan tätä koiraa enemmän kuin onnistuneista suorituksista saatavat tittelit. Vaikkei Luka ole saanutkaan arvostusta kilpailurintamalla, on hän ansioitunut omistajansa päivän piristämisessä.

Lukan omistaja Unna


Hertta

Hertta on vuoden ikäinen portugalinvesikoira, joka on täynnä energiaa ja iloista kujeilua. Hertta rakastaa keppejä (ja omistajan kenkiä) yli kaiken, ja rodunomaisesti vesi on yksi lempielementtejä. Hertta harrastaa rally-tokoa säännöllisen epäsäännöllisesti, ja myös tallielämä ja hevoset ovat iso osa Hertan elämää. Lämmin katse ja vielä lämpimämpi sydän tekevät Hertasta täydellisen ystävän, jonka kanssa jakaa arki.

Hertan omistaja Sofia


Mey

Mey on 7 vuotias schipperke eli tutummin tunnettu laivakoira -rotuinen koira. Mey on kuvauksellinen koira ja jaksaa poseerata pitkiäkin aikoja. Kuvauksissa muut koirat juoksivat ympäri kuvauspaikkaa, mutta Mey istui kiltisti paikallaan ja katsoi kameraan. Luonteeltaan Mey on rauhallinen ja rakastaa olla ihmisten lähellä. Hänet tunnetaan kotipiirissä lempinimellä Söpö.

Meyn omistaja Pilvi


LOKAKUU


Oli lokakuinen sunnuntaiaamu. Vaahteranlehdet kylpivät kirkkaissa keltaisen ja punaisen sävyissä, aurinko sai kastepisarat ruohonkorsissa kimaltamaan ja pilvetön taivas loisti kirkkaan sinisenä. Tänään kuvataan Vetladies-kuvista ensimmäinen, lokakuun kuva. Olimme etukäteen puhuneet, että ruska toimisi kuukauden teemana – ilmiön ajankohta kuitenkin vaihtelee vuosittain sen verran, että paras oli napata otos jo syksyllä 2017, jotta kalenteri saataisiin varmasti ajoissa myyntiin. Meidän kuvaussessiomme siis polkaisi vuosikurssin yhteisen projektin käyntiin toden teolla.

Ihmismallien lisäksi lokakuun kuvaa pääsisivät koristamaan myös kaksi karvaisempaa poseeraajaa – labradorinnoutaja Myy ja valkoinenpaimenkoira Koda. 4-vuotias Myy hurmaa kenet tahansa sydämellisellä katseellaan sekä valokuvassa että tosimaailmassa, ja sen rakkaimpia harrastuksia ovat metsälenkkien lisäksi erilaisten temppujen treenaaminen. Kuuliaisuus voisikin olla Myyn toinen nimi, sillä se odotteli kiltisti paikkamakuulla etäämmällä mallien etsiessä sopivaa miljöötä yhdessä kuvausryhmän kanssa.

Tilanteen rauhallisuutta oli kuitenkin horjuttamassa vuoden ikäinen Koda, joka rakastaa juoksemista, uusiin kavereihin tutustumista ja metsän nuuskuttelua. Se yrittää usein tehdä tuttavuutta, vaikka toinen koira osoittaisi torjuvia merkkejä. Kaunis Myy-narttukin kiinnosti nuorta poikaa hitusen liikaa, joten aivan vierekkäin ei malleja voitu kuvaan asetella. Koda osaa kyllä myös tarvittaessa keskittyä – tosin se vaatii rauhallisen ympäristön, mitä viikkiläisen pellon reuna ei aurinkoisena päivänä lukuisten ulkoilijoiden vuoksi ollut. Herkullisten namien avulla malttoi Koda kuitenkin lopulta asettua poseeraamaan.

Sopivan aukean löydyttyä oli aika aloittaa itse kuvien napsiminen. Aurinkoinen sää lämmitti vähäpukeisia malleja mukavasti, mutta asetti omat haasteensa kuvien valaistukselle. Kuvausassistentit päätyivätkin lopulta melko fyysisiin töihin, kun tiellä olevia haavan- ja koivunrunkoja piti taivutella piiloon linssin edestä, jotta valonsäteet saatiin osumaan juuri oikeasta kulmasta.

Myöskään kameran edessä oleminen ei ollut aivan yksinkertaista, kun samaan aikaan piti vaihdella asentoa kuitenkaan juuri liikkumatta sopivasta valaisukohdasta, hallita koiraa ja saada sekin vaihtamaan hieman asentoaan, kuunnella kuvaajan ohjeita ja toimia niiden mukaan… Multitaskingia sanan varsinaisessa merkityksessä!

Lopulta kameran muistikortille saatiin kuin saatiinkin kuitenkin talteen tarpeellinen määrä onnistuneita otoksia, joista lopullinen kalenterikuva sitten valittaisiin. Vaikka syysaurinko paistoikin, olivat housut ja takki hyvin tervetulleet lämmikkeet kuvaussession päätteeksi. Varsinaisena vilukissana minun täytyi kotiin päästessäni hörppiä useampi kuppi teetä, jotta veri lähti taas kunnolla kiertämään.

Valokuvamallina toimiminen oli koirillekin väsyttävää puuhaa, ja ainakin omalla lattiallani lepäili loppuillan hyvin raukean oloinen valkoinen kaveri. Päällimmäisenä päivästä jäivät mieleen kaunis syyssää ja iloinen tunnelma, joita on hyvä muistella pimeinä kaamosiltoina.

Sanni Mustajoki

© 2018 Vetladies. Kaikki oikeudet pidätetään.

banneri